6.8.2003 Baarifestarit, Esplanadin lava & Tavastia, Helsinki
Niin, täällä minä, Jonsu. Ihan sinne isolle kirkolle tuli kutsu soittamaan, Espan lavalle ja Tavastialle. Ensin tarjous hylättiin, mutta sitten ne korotti tarjousta ja lupasivat Royal Radison S.A.S:ista huoneet, Hannulle takahuoneeseen kananpoikasalaattia ja meille muille lupasivat Janina Frostellin viihdyttämään takahuoneeseen. Niin päätettiin, että perkele nyt se o’ mentävä, ei auta mikään. Keskiviikkoaamuna kokoonnuttiin ja pakattiin soittopelit autoon, jolloin havaittiin että Asko, tuo itse helvetin tulesta maan päälle leimahtanut basson pompottaja oli hommannut meille sellaisen bussin että ei varmasti selvittäis hengissä Helsinkiin asti, oli se vaan niin järkyttävän oloinen viritys se. No, ukot autoon ja tässä vaiheessa kun jonkun piti ajaa, todettiin että Karttusen Pate, jonka sitä autoa oli meille määrä ajaa, oli vielä siinä kunnossa edellis illasta, että Asko päättää ottaa ohjat käsiinsä. Me muut matkaajathan olimme suihkun raikkaita ja kirkkain silmin liikenteesä, joopa joo….mm. Olli-Matti heräsi siihen ku Ake soitti sille et ”SE O LÄHTÖ NY, ja meidän oma pieni rytmijumala pakkas hädissän mukaan mitä ehti. Matkalla todettiin et Olli-Matin laukusta löytyy mm. maitopurkki, suikutanko, e-pillerit ja napalmia. Bussissa pelotti ihan vitusti, auto heilui laidasta laitaan ja kun huudettiin Askolle et meitä pelottaa, niin se vaan huus takas et niin se pelottaa häntäkin. Jotenkin sitä vaan sitten havahduttiin et sitä ollaan perillä, ja hengissä.
Klo 15:45 kärsät kohti Tavastiaa, jossa meitä odottaa soundcheck sekä miksaaja Sami ja muut tekniikan äijät. Kaikki käy nopeasti ja soundaa todella hyvälle sekä lavalla että salissa, ammattimiehiä taitaavat olla. Porvari / rockstar Jute ei ota osaa tähän työläisten osuuteen, vaan Hannu tsekkaa Juten kamat ja soundit. Jute on itse tärkeässä työpalaverissä (rullakebabilla Malmilla). Seuraavaksi hotelliin ja suihkuun. Lasiset sylinterit kiidättävät meidät kerroksiin valon nopeudella, ihan niin kuin Star Trekissä. Huoneessa Olli-Matti alkaa suihkussa huutamaan kuin hyeena, hätäännyn hetkeksi, selviää että suihkua on vaikeampi käyttää kun ydinsukellusvenettä. Jahka kun suihkusta saatin ohjelmoitua vettä, suunnattiin kohti Espan lavaa, ja Jutekin liittyi jo seuraamme. Lavalla viuhtoi jo Sadetanssi, ja ne sai ihan oikeesti aikaseks vesisateen, ihme fakiireja. Klo 18:40 me lavalle, muutama biisi (20min) ja sit me feidattiin kulisseihin. Ryhmä tykkäs ja hauskaa oli myös meillä, tosin ei ihan vauhtiin ehtinyt päästä. Hannu leijui välillä ilmassa niin kuin Matrixissa, näytti tosi hurjalta. Takahuoneessa syötiin ja juotiin, kunnes Janina saapui. Ei mennyt enää pulla alas kurkusta vaan kaljat tuli nenästä. Ilmassa oli outo tuoksu, naisia. Ei ole sellaiselle meidän bäkkäri ennen tuoksunut, meillä yleensä haisee hiki ja pieru. Janina availi ääntänsä ja me hädissään kaljoja. Jute toivotti vielä hänelle hyvää keikkaa ja Janina kiitti, ja sanoi Jutelle että heitä odottaa yhteinen tulevaisuus.
Iltaa vietettiin siellä ja täällä ja tavattiin sovitusti ravintola Ilveksessä klo 22. Paikalle tuli myös levymoguleita, tuottajia ja muita äänitealan ihmisiä joiden kanssa tulevia kujeita ja keikkoja oli määrä suunnitella. Pojat sovitteli ja minä keskityin olennaiseen.?!? Ja sitten lavalle. Populaa oli ilmaantunut paikalle kiitettävästi. Uusi alkunauha kuullosti hyvälle, nakratti pirusti kun tietokoneääni laskee ensin englanniksi 1.2.3.4…. – 50 ja sanoo sit suomeksi: viiskyt-uks-kou-dia. Hyvää soittoa tuli sormista ja Hannun suusta tuli paljon kivoja ääniä. Mukava keikka ja lavalla oli todella hyvä soundi, kiitos äijille! Encoren taputtivat ja vaativat, mutta ei ollut ässää hihassa ei, mitäs nyt? Meillä piti olla uus ässä treenattuna, mutta edellis viikon treenejä ei yllättäen ollutkaan, koska Ake ja Olli-Matti meni järviristeilylle ja eivät saapuneet treeneihin vaan saimme sen sijaan heiltä viestin tyyliin: Hik, hik, treenatkaa vaan vittu ihanz shkeskhenänne! No ei hätää, otettiin luuranko kaapista ja tempaistiin Yön joutsenlaulu, viimeisen kerran. Täältä se biisi lähti tämän ryhmän mukaan ja tänne se sai nyt luvan jäädä. Keikan jälkeen jutusteltiin takahuoneessa tuttujen kans ja sit kadottiin yöhön. Kaikki osasi tiensä hotellille aamun mennessä. Pate sekoili hiprakassa huoneessaan ihan kiitettävällä tasolla, mm. repi paksun kokovartalopeilin seinästä, koska tämä oli hänen mielestään vessan ovi. Ja jos se oli hänen mielestään vessan ovi, niin lopun voitte varmaankin jo arvailla.
Aamulla tavattiin ystävämme avaruudesta eli Kölli ja suunnattiin käkättimet kohti merenrantaa kaffelle ja pullalle. Seuraavaksi saatettiin ryhmä kasaan ja kun todettiin ettei pahempia vaurioita syntynyt, päätettiin jatkaa matkaa. Ake, Olli-Matti, Hannu ja kuski-Pate matkasivat kohti Joensuuta, kun taas minä ja Jute jäätiin vielä hoitamaan muutama synsteemi ja suunnattiin myöhemmin kokka kohti Kuopioa. Tässä vaiheessa voin todeta että Pate ajoi bussia tällä reissulla yhteensä 0 km!
JUHLAA OLI!
-Jonsu