7.10.2005 Joensuu
Että on hienoa, kun Joensuussa on vielä talkoohenkeä. Tässä vaiheessa aamua taisi yksi rumpali olla vasta tulossa yöravintolasta tai jotain. Kovat hevikemut oli. Ja siellä ne vaan jo väsäili. Kiitos ja kumarrus. Mane, Niko-Petteri, Älö, Katri, Turska, Salomaa & Co.
Aurinko alkoi nousta ja teltta siinä samalla pikku hiljaa.
Vielä kaikki vaiheessa. Rumpusoundeja ja uusia taustanauhoja testaillaan. Hannu kuuntelee uusia taustoja ja nehän kuulostavat hiton hyvältä. Tuo rumpalimies tuolla lavalla on hiukka huonossa hapessa.
Nyt on jo ihan eri meininki. Uudet rummut ja kuin uusi mies. Ei malttanut lopettaa kun oli niin siistiä.
Karjalan Musiikin 20v juhlassa soittamassa. Eivät olleet pojat vissiin ihan loppuun asti suunnitelleet esiintymistä, kun tuollaista torikokousta pitävät. Mutta kuulemma mukavaa oli.
Hannu fiilistelee ja on muuten ihan törkeen ruman värinen kitara. Hyi!
Perkele on sitten tässä. Tämän näköisen kaverin sitä toden näköisesti tapaa isona kun joutuu helvettiin. Hän on siis yhtyeen miksaaja.
Joo, vaiheessa vielä ja kello käy.
Tämän näköinen kaveri oli ensimmäisenä paikalla jonottamassa.
Ja nämä ihmiset oli sitten hänen jälkeensä. Aika pitkä jono. Vähän niin kuin Jokipoikien matsissa.
Kiertueen ensimmäisen keikan settilista. Hitto miten monta biisiä. Ja sen kyllä huomasi sitten keikan jälkeen. Jutelle jouduttiin keskussairaalasta hakemaan happilaitteet, että se kesti läjässä. Asko taas mylvi ja kiljui keikan jälkeen makkaraperunoita niin kovaan ääneen, että Joensuulaiset todennäköisesti luulivat kyseessä olevan vähintäänkin terroristien yllätyshyökkäyksen tai jotain vastaavaa kauheata.
Jute virittää. Tai siltä se näyttää. Eihän se oikeasti osaa sitä viritysmittaria käyttää. Kuhan pullistelee lavalla.
Hannu osaa kitaristin hommansa — vieressä oleva kaveri ei niinkään hyvin.
Punakka ja pönäkkä laulusolisti… Viereinen kaveri on edelleen hukassa.
Ei ehkä niin salskea rytmiryhmä.
Voi luoja miten pieniä ihmisiä, ja jo tuossa iässä ymmärtävät hyvä päälle. Pelkkää asiaa.
Hyvältähän se näyttää vaikka itse sanonkin.
Asko, Hannu ja eturivin liipiset.
Hannu piiritettiin keikan jälkeen. Kuinka ollakaan, me muut saatiin olla ihan rauhassa eikä kukaan pahemmin kysellyt perään.
Teksti: Om
Kuunari-kuvat: Katri
Karjalan Musiikin kuvat: Hilja