8.11.2003 Simo Hurtta, Lieksa
”ELEKEE JOENSUUN HIPIT TÄNNE TULKO”
Lähtökohta on järkyttävä/pelottava. Ihan kauhealta tuntuu lauantai-iltapäivänä istua Kerubin kuppilassa ja miettiä, että tänään sitä vedellään Lieksassa, saadaan koteloon ja ihan varmasti. Edellisen illan treenit meni jo tutuksi tulleella tavalla, eli dokailtiin studiolla eikä koskettukaan soittimiin. Miusta ihan helvetin hienoa treenata tuolla tavalla. Ensimmäistä kertaa uramme aikana oli mukanamme myöskin oma äänentoisto/valolaitteisto. Vittu sitä kamaa oli paljon. Noh, menomatkalla muutamat bisset naamaan. Harrastettiin tässä vaiheessa jo ”hitleröintiä”, tosin ei vielä ihmisiin vaan hitleröitiin lähinnä äänentoistolaitefirman johtolaatikoita.
Lieksaan tultiin. Tuohon mopoon nojailijoitten, purjehduskenkien, verryttelypukujen sekä sätkätupakan ystävien luvattuun paratiisiin. Ensimmäisenä autosta noustuamme silmiimme osuu 8-10 paikallista koulupoikaa. Asukokonaisuus: lenkkeilykengät, melkein mustat farkut, pilottitakki & sekä ”virallinen” Suomen jääkiekkomaajoukkueen MM-95 lippalakki. Eivät pojat olleet ollenkaan mielissään, että Joensuun hipit tulee tänne soittamaan ja viemään naisia heiltä. Toinen asia mikä tulee vastaan on 51koodia keikkajuliste jossa lukee paikka, aika ja lipun hinta: 7 €. Kyllä 7 €. Tänään saadaan soittaa itsellemme. Eihän niillä koulupojilla ole kuukaudessa sossun tulotkaan kun 6,50 € miinus verot.
Soitellaan muutamaa biisiä ja testaillaan kamoja. Tikkanen säätää soundia kuntoon. Soittaminen tuntuu yllättävän hyvältä vaikka edellisillan treeneissä tehtiin kaikkea muuta kuin soitettiin. Tässä vaiheessa iltaa kello oli n. 20. Keikkaan aikaa enää 4 tuntia, helvetti, ei mitään tekemistä kun eihän sitä uskaltanut kaupungille lähteä heilumaan, ymmärrettävistä syistä. Pelattiin sitten Trivial Pursuit -peliä koko ilta. Mukavaa hommaa vaikka ehän mie mitään tiennyt.
Klo 00:30. Paikalla on porukkaa! Uskokaa tai älkää. Ja mikä hienointa: odotetut koulupojat eivät ole saapuneet paikalle. Paikalla on oikeita ihmisiä. Keikka poljetaan käyntiin. Tanssilattialla on porukkaa, lähinnä tyttöjä. Tarkkailen rumpujen takaa tanssilattian takaosaa jonne alkaa myös kerääntyä porukkaa. Ensimmäinen biisi on ohi. Odotan innolla mikä on aplodien määrä, taputtaako kukaan. Vastaus: Yllättävän paljon, oikeesti. Vedellään settiä eteenpäin ja sitten tapahtuu hirveitä. Hannulla pettää ääni. Jätetään mm. Pimeyteen kokonaan soittamatta. Eipähän noille mitään mahda. Valutaan keikan jälkeen takahuoneeseen, kahmitaan bissee ja sidua kaksin käsin naamaan. Hyvä meininki. Paikan järjestäjä tulee paikalle ja Joulupukin elkein kantaa mukanaan Vodka-pulloa. Tässä vaiheessa keskuudestamme kuuluu lähinnä kiljumista, ja havaittavissa on myöskin pyörtyilemistä, eli seotaan ihan täysin. VIINAA!
Kamat kasataan nopeasti, Hannu jakelee tytöille ja pojille nimikirjoituksia jne. Paikallinen poliisipartio varmistelee että päästään turvallisesti matkaan ja että auto säilyy ehjänä roudauksen ajan. Hyviä tyyppejä oikeesti. Tulomatka on miulla hiukka hämärän peitossa. Tosin sen muistan kun aamulla viiden aikaan kävelen kotiin ja katselen omaa nenän varttani. Havahdun… mustaa väriä. Voi ei. Tussikostajat ovat iskeneet. Ironista kyllä, mutta miunhan se piti kaikkien naamoja tussailla tulomatkalla. Sattui omaan nilkkaan
Ens kerralla sit
Joensuussa 10.11.2003, naama mustana
-Om