8.8.2003 Jakokoskirock, Kontiolahti
Huh huh! Saavuttiin Juten ja Paten kans Kuopiosta Joensuuhun hikisenä ja voipuneena. Nii just, jos luit edellisen jutun niin kyllä se kuski-Pate matkas jo kohti Joensuuta, mutta se karkas poikien kyydistä ja jäi odottamaan minua ja Jutea huoltoasemalle. Oli hilpeä näky jossain bensiksellä, siellä se oli istunut terassilla 45 minuuttia ja odottanut meitä jotka tultiin perässä. Hyvä Pate! Oli määrä soittaa jäähallissa Kontiolahden Jakokoskirockissa illemmalla, ja niin myös tapahtui. Kamat ja ukot noudettiin Joensuusta ja hurautettiin paikalle. Matka keikalle oli tällä kertaa lyhyt kuin naudan sylki, vain jotain 20-30km. Paikalla päästyämme todettiin et perskeles, täällähän on tanssit. Kamat sisuksiin ja jäätiin ihailemaan Stellan soittoa. Kuulosti ihan siltä kuin ois kuunnellu pumpulia, kevyttä ja herkästi syttyvää. Suoritettiin ripeä kamojen vaihto lavalle ja souncheck, kaikki ok. Alkoi armoton oluen metsästys ja kaatoja suoritettiin aikatauluun nähden kiitettävä määrä. Lavalle klo 17:15. Soitto kulki mutkattomasti ja Jute&Hannu; leijuivat taas ilmassa, mie en käsitä miten helvetissä ne sen tekevät. Oma kulmamonitori räjähti jossain vaiheessa, mutta luin sujuvasti ajo-ohjeita Juten silmäpusseista ja Askon hyllyvästä kaljamahasta joten sain helposti biisin tempon ja hommahan hoidettiin kotia päin. Keikan jälkeen takahuoneeseen, joka oli muuten jääkiekkoilijoiden pukuhuone. Siellä jo odottaa Stellan pojat ja tytöt. Alkaa teurastus. Äijät pelaa ihmiskeilailua. He astettavat 3 isoa pyöreää jäteastiaa ja yhden pienemmän pyramidin muotoon huoneen toiseen laitaan. Näky on hurja, isompi tarttuu pienempäänsä niska/perse otteella ja sinkoaa lattiaa pitkin kohti astioita. Meteli on perkeleellinen ja hetken kuluttua ilma on täynnä astioita, ukkoja sekä roskia. Se oli hauskaa se. Velcra rupes metelöimään lauteilla ja se oli sitä taattua tavaraa se. Silmäilin kohti miksauspöytää ja ymmärrän et mitä vittua? Meidän miksaaja Tikkanen miksaileepi Velcraa?? Tä? Myöhemmin selviää et Velcra ei syystä tai toisesta saanut omaa ukkoa paikalle ja Tikkanen on ystävällinen ja auttaa tilanteessa. Se oli hyvin tehty. Tsekkaillaan bändeja ulkolavalla ja toteamme et ulkolava on ihan perseestä. Ei semmosella postimerkin kokoisella lavalla voi kukaan soittaa. Ihan kävi harmittamaan niiden puolesta jotka soitti siellä. Disordead ja SS oli taattua jykitystä.
Kaikki odotti Negativen poikia, tytöt huusivat hysteerisenä. Jonne tepastelee esiin ja tytöt huutavat ja roikkuvat kaulassa. Hannu saa päähänsä tekeytyä tyttöjen korkuiseksi ja ajelehtii rajusti Jonnen nimeä huutaen häntä kohti tyttöjen joukossa. Kun Hannu viimein saavuttaa kohteensa hän hyppää tämän kaulaan jalat ilmassa. Se oli vähän väkinäisen oloinen halaus Jonnelta. Hyvä Hansu! Suunnataan ennen Negativen keikkaa jo ulos ja kohti bussia. Velcra, Negativen ja koodien autot ovat vierekkäin takaovella. Silmiin pistää 2×12-pack ja 1×6-pack Negativen bussin avoimesta takaluukusta. Emme mieti hetkeäkään, heti kun ekan biisin klikki kuuluu ja järkkärit suuntaavat katseensa lavalle, me suuntamme taas Negativen bussille ja lainaamme yhden 12-packin ja juoksemme kuin gasellit omaan bussiin. Tikkasella on jo auto käynnissä ja vaihde pykälässä, mies on siis aavistanut aikeemme. Heti kun viimeinenkin ukko on sisällä Tikkanen painaa läpän pohjaan vetää nurmikolla hurjassa luisussa kohti koillista. Bussissa kuolemme nauruun, räkätettiin ihan perkeleesti, ei ollut vaihtoehtoja tämän asia suhteen. Myöhemmin illalla paikallisessa ravintelissa Negativen valtavan kokoinen miksaaja Pepe astelee kohti ja syyttää meitä rosmoiksi. Tunnustamme tekosemme pienen kiertelyn jälkeen ja Pepe räjähtää nauruun ja pyytää Jutelta pusun. Pusun saatuaan Pepe tunnustaa että hän olisi tehnyt ihan samoin.
Hyvä Pepe, hyvä me!
-Jonsu