9.-13.08.2005 Koti-ikävä -kiertue. Osa 2.
Tiistaina iltapäivällä lähdettiin Joensuusta kohti Jyväskylää. Ennen lähtöä hikoiltiin Kerubin kuppilan terassilla. Oli aivan järjettömän kuuma. Tätä ennen olin käynyt Väänäsen Jonen studiolla äänittämässä uusien biisien taustanauhat mukaan reissulle. Juhlaa. Pääsee kokeilemaan uusia biisejä. Mukaan lähti tällä kertaa myös Liimatainen. Pitkästä aikaa ihan kuljettajan hommiin. Älö oli vissiin joutunut autokoulun jatkokurssille tai jotain. Se sanoi vaan, että Liimis ajaa ja että hän itse tulee suoraan Poriin keskiviikkona. No, samapa tuo. Joensuu-Varkaus välillä nähtiin mahtavan hieno asia. Siinä hiukan nuokuttiin ja mökötettiin kun Liimatainen yhtäkkiä painaa jarrun pohjaan ja tokaisee, että mitäs helvettiä, tien yli (kaikessa rauhassa) kipittelee lauma joutsenia. Neljä vanhempaa ja neljä junioria. Ja ihan täysin koko valtatien liikenne pysähtyi, kun arvon linnut tepastelee tien yli. Tällä kertaa ei huudettu suoraa huutoa. Johtui vissiin siitä, kun Jute ei ollut kyydissä. Mie lähinnä itse hissukseen ajattelin, että huh. Joutsenet osaa kuin osaakin kävellä. Yleensähän ne lentää.
Vähän ennen Jyväskylää Jute soitti ja kertoi innoissaan, että se on pojat semmoinen homma nyt, että illan keikka on kuulemma loppuunmyyty. Mitä helvettiä?! Tiistai-ilta ja Jyväskylä. Ei voi pitää paikkaansa. Ei kun vaan sormet ristiin ja toivomaan, että näin olisi. No näinhän ei ollut, mutta siitä kohta lisää. Jyväskylässä nähtiin Bitch Alertin porukat, jotka olivat juuri ruokailemassa. Kannettiin kamat Fever -nimiseen yökerhoon ja alettiin tekemään sound checkiä. Jute oli ostanut uuden kitaran. Tai siis 15 vuotta vanhan käytetyn Gibson SG:n, mutta kyllä se sen siihen nykyiseen kitaraan verrattuna ihan uudelta näytti. Vaikka tämä nykyinen onkin vaan 1½ vuotta vanha. Silti se on jotenkin ihan ihmeellisessä kunnossa. Hiki on syövyttänyt maalipintaa, verta ja räkää on joka naarmun täytteenä. Seuraavaksi kokeiltiin soitella hiukan uusia biisejä. Meidän uusi taustayhtye (taustanauhat) oli ihan silkkaa juhlaa! Voi hitto, että oli mukavaa soitella jo tuossa vaiheessa. Risti kaulassa helvettiin taustoissa oli jotain hämärää, mutta siitä sekin selvisi noppeesti. Hyvä hyvä. Sitten vaan ruokaa naamaan ja hotellille pötkölleen. MM-kisoja tuli katseltua paljon. Yleisenä huumorin aiheena oli suomalainen, nimeltä mainitsematon miespuolinen seiväshyppääjä. Voi luoja mikä sarja ja vielä MM-tasolla. Ensimmäinen yritys ja puhtaasti suoraan riman ali hipaisematta edes rimaa. Toisella yrityksellä hyppää niin pahasti riman kannattimien päälle, että koko teline hajoaa ja tulee ryminällä alas. Ja ei kun vaan hitsaajamies paikalle hätiin ja kunnostamaan. Kyllä on hienoa olla suomalainen.
Illan keikka ei todellakaan ollut loppuunmyyty. En ymmärrä mistä nämä elokuva-ihmiset olivat sellaisen käsityksen saaneet. No kuitenkin. Puolen yön maissa paikalla oli kourallinen väkeä. Käytiin backstagella, joka muuten oli erittäin pelottava paikka. Hiukan saman tyylinen luola kuin mitä Rampella ja Naukkiksella oli aina Pulttiboisseissa. Huorasta varoittava yhtye soitti mainion keikan. Tykkäilin kovasti. Tässä vaiheessa täytyy mainita, että niiden kappale nimeltään Blonde on ihan vitun hyvä. Meillä oli muuten perusveto, mutta uudet biisit oli ihan silkkaa juhlaa soittaa. Rento-Kimmo alkoi miulle huomautella, että miten komea huppari miulla on. Mie ihan, että Juu. Mietin hetken. Sehän on tehnyt tuota jo viime viikosta asti. Johtopäätös. Onkohan se homo?! Jos on niin mie rupeen kanssa. Vai pitäskö miun antaa sille tää huppari jos se niin tästä tykkää. Siinä on kuulkaas sellainen poju rouvat, että ohi ei kannata kävellä. Onneksi seuraava aamu toi vastauksen tuohon miun homous-kysymykseen. Ei. En todellakaan herännyt rastapäisen Rento-Kimmon vierestä, vaan huomasin, että sillähän on samanlainen itsellään. Huh.
Aamulla käytiin Sodoman kanssa kaupungilla ostelemassa. Sodoma yritti ostaa itselleen aurinkolaseja, mutta ei löytynyt tarpeeksi isoja sankoja, että olisi edes päähän mahtunut. No tästä suivaantuneina lähdettiin syömään. Roudauksen jälkeen hypättiin bussiin ja alettiin suunnistamaan kohti Poria.
Porissa ei olla ennen käytykään Koodien kanssa. Eikä kukaan tietenkään tiennyt Porista yhtään mitään. Eikä mitään karttoja tietenkään käytetty, vaan säkällä suunnisteltiin. Kartta on meidän mielestä ihan täysin turha kapistus. Vähän sama kuin kaikkien elektronisten laitteiden manuaali. Ensimmäisenä tulee aina heittää se manuaali roskiin ja sitten vaan alkaa härkäpäisesti kokeilemaan laitetta. Kauhunsekaisin tuntein sitten odottelee aina savua ja kipinää. Koodien bussissa yleensä hädänsekaisin tuntein odotellaan tuossa vaiheessa poliisia tai valkotakkisia. Mutta kuten tähänkin asti, niin nytkin tapahtui se ihme, että keikkapaikka tuli vastaan matkan varrella. Bar Kino. Hieno paikka ja mukava henkilökunta. Kamat läjään ja molemmat bändit teki sound checkit. Rento-Kimmo kantoi jälleen kerran miun ständikotelon, joka painaa ihan vitusti. Ja jos joku vielä väittää, että pitkätukat lökäpöksyt on laiskoja niin olette väärässä. Meidänkin porukoissa on muka armeijan käyneitä ja vielä ihan kersanttimiehiä. Ne ne on vittu pahimpia lusmuja kun ei edes omia kitarakamoja jakseta kasata. Ja sitten katsellaan kun krapulaiset pitkätukat raahaa vähintään oman painoista koteloa eikä valita yhtään. Kahvipaketti Kimmolle.
Illalla mie kävin serkkupojan kanssa hiukan katselemassa sateista Poria. Tosin ravintolasta käsin, mutta hyvältä se näytti. Muut lojui hotellilla ja ties missä. Keikkapaikalla oli jonkun verran sakkia, kun saavuttiin paikalle. Hirmu mukava keikka oli. Siis älyttömän mukavaa oli yhtyeellä. Porukka ei hirveämmin meidän biisejä tuntenut. Paitsi Kahleet-niminen kappale oli jälleen kerran poikkeus ja sai tanssijalat värähtelemään.
Älökin oli tullut paikalle, joten Liimatainen sai vaihtaa vapaalle. Itse lähdin ajoissa nukkumaan, mutta pojat ja tytöt oli vissiin sitten jaksanut pidempään. Yöllä Liimataiselle tapahtuu kauheita. Yöpaikkana oli keikkapaikan vastapäätä sijaitseva hostelli, jossa huoneissa ei ole omaa vessaa. WC-tilat sijaitsevat käytävällä. Asko ja Liimis nukkui samassa huoneessa. Ja lopulta myös Jute, joka sammui huoneen lattialle. Asko on yöllä laittanut ikkunan auki kun on kuulemma niin kova hiki. Asko ja Jute nukahtivat heti, kun taas Liimis herää puolen tunnin pyörimisen jälkeen siihen, että on hirmusen kova kusihätä. Liimis lähti hortoilemaan sinne käytävälle ja kohti vessaa. Puolessa välin eteiskäytävää takaa kuuluu PAM!!! Huoneen ovi menee kiinni. Liimataisella ei ole päällään muuta kuin alushousut. Siinä se sitten oli hakannut sitä huoneen ovea ja yrittänyt herättää Askoa, joka oli samaan aikaan kauneusunilla ja täysin tietämättömänä mitä oven ulkopuolella tapahtuu. Mitäs siinä sitten teet, hakkaat 15 minuuttia ovea, mutta turhaan. Ei kun vain Liimatainen käytävässä olleen tv-tilan sohvalle pötkölleen. Aamulla Liimatainen havahtuu. Missä helvetissä mie oon?! Liimatainen raottaa silmiään ja mitä hän näkee? TV-tilassa on 3 vanhempaa miestä aamiaisella katsomassa Huomenta Suomea. Huomenet vain. Hiukan nolotti kuulemma. Siitä vaan muina miehinä sanaakaan sanomatta takaisin hakkaamaan huoneen ovea. Tällä kertaa Asko hiukan havahtuu tuohon hakkaamiseen, mutta ei vieläkään tiedosta, että joku hakkaa juuri heidän huoneen oveaan. Vasta siinä vaiheessa kun huoneen oven takaa kuuluu aikuisen miehen täysin hiljainen, epätoivoinen ja murtunut ääni: ”Ake perkele!”. Asko räjähtää nauramaan ja käy päästämässä Liimataisen huoneeseen. Semmoinen tapaus. Hyvin nukuttu yö takana.
Seuraavaksi otettiin suunta kohti Helsinkiä. Tänään olisi veto Tavastialla. Juhlaa! Päiväksi oli järjestetty kaikenmaailman ohjelmaa. Käytiin Hannun kanssa levy-yhtiössä, josta saatiin mukaan uunituore levykin. Ei paljon kiinnostanut. Toisessa kädessä oli 51koodia uusi albumi ja toiseen käteen saatiin uusi Serpien kylässä levy. Se on kyllä hyvä! Ei mitään järkeä. Levy-yhtiöstä suunnattiin Voice TV:lle, jossa tehtiin hyvin sekava haastattelu. Mutta mukava sellainen. Ilmoitin TV:n välityksellä tällä kertaa meneväni naimisiin erään ruotsalaisen urheilijan kanssa. No mikä ettei. Haastattelija sanoi miuta Opaksi. En voi ymmärtää, vaikka niin mukava poika muuten olikin.
Tavastialla oli Velcra kasailemassa kamoja kun mentiin paikalle. Oma sound check hoidettiin nopeasti pois alta. Eilisen säädöillä mentiin ja hyvältä kuulosti. Ei tarvinnut hioa. Nopeasti vaan pois ja Serpien kylässä CD-soittimeen. Rentoutui kummasti. Hannu soitteli miulle jostakin kadulta ja pakotti miut laittamaan puhelimen siihen kaiuttimen eteen, että sekin kuulisi. Välillä pidin puhelinta kaiuttimella ja välillä kuuntelin kun yks nauraa siellä toisessa päässä keskellä katua ihan höpelönä. Paljon luppoaikaa ei ollut. Kymmenen maissa valuttiin paikalle katsomaan kun Bitch Alert soitteli. Hyvä meininki oli. Paljon oli porukkaa. Koodikeikka oli klo 23 ja voin nyt suoraan ilmoittaa, että soitettiin ihan vitun hyvä keikka. Oltiin liekeissä ja soitto kulki. Yleisökin tuntui tykkäävän helvetisti paitsi se yks pariskunta siinä edessä. Ne kyllä jaksoi huudella meille koko ajan. Ja myöhän välitetään. Juu. Setti oli kutakuinkin seuraavanlainen:
- Vedenjakaja
- Puolet
- Ottakaa se pois
- Kahleet
- Risti kaulassa helvettiin
- Kuuluisa
- Tahdotko / Tahdonko
- Varjossaeläjä
- Kauas
- Vain kuolleen ruumiisi yli
- —
- Encore: Voisiko olla tänään se päivä
Mahtava keikka. Mukava ilta. Osa porukoista jaksoi juhlia. Itse lähdin (taas) ajoissa nukkumaan. Aamulla piti selviytyä klo 11.00 rumbalaisten jututettavaksi Hannun kanssa. Se meninkin siinä kahvia ryystäessä ja heräillessä. Iltapäivällä kävin Juten työpaikalla. Ja tänään olisi Gloriassa alaikäisten keikka. Jute & Hannu kävivät vielä soittelemassa akustisesti Koti-ikävä -elokuvan ensi-illan yhteydessä. Me muut oltiin Gloriassa ihmettelemässä lähinnä Velcran hidasta toimintaa. Olivat pari tuntia aikataulusta myöhässä ja se pisti jos tuossa vaiheessa aika pahasti vituttamaan. Sodoma oli jotenkin ylikireä. Sitä myöskin hävetti, kun se oli eilen suuttunut pojille. Olivat salaa laittaneen hänen tuoppiinsa kondomin ja se ei Sodomaa miellyttänyt, oli pistänyt kiukuksi.
Illan keikka oli vaikea. Työkeikka. Nuorisoa siellä kyllä oli ja tuntuivat vielä tykkäävän, mutta lavalla soundit oli jotenkin ihan päin helvettiä. Ensi kerralla paremmin. Tässä vaiheessa rundia meidän taustanauhamasiina alkoi sekoamaan. Ja oikeastaan kaikki muukin siinä järjestelmässä. Ei kuulunut enää tahtia kun toisesta miun korvamonitorista ja muutenkin oli jotenkin todella sekavaa se informaatio mitä sieltä tuli. Mie ajattelin aluksi, että ne monitorit on täynnä vaikkua ja putsasin ne mutta ei auttanut. Keikan jälkeen lähdettiin Sodoman, Heinien ja Marittan kanssa etenemään baareja kohti. Hyvänolontunne valtasi kehon. Känni. Käytiin muutamat kaverit remmiin ja sitten Juttutupa-nimiseen baariin. Tässä vaiheessa mie uskalsin avautua tytöille tuosta Blonde-nimisestä biisistä. Ja muistaakseni vielä useamman kerran. Juttutuvassa istuttiin koko ilta ja hiton hauskaa oli. Sen mie muistan.
Aamulla päätä vaivaa kipu. Ei auta. Roudaamaan pitää lähteä. Karua. Mikään ei ole niin hirveää, kun roudaaminen krapulassa. Roudauksen lopussa Asko vilkuilee hiljakseen bussin takaosaan ja lopulta kysäisee; ”..tuotah, sellanen vaan että onkohan kellään mitään havaintoa miu bassosta..?” Ei ollut. Mutta herätti hilpeyttä. Minne lie jäänyt. Päästiin suht nopeasti kuitenkin matkaan. Tänään on aika pitkä siirtyminen kun joudutaan ajamaan keskelle pimeää Pohjanmaata. Siis Ylihärmään. Matkalla käydään jossain huoltoasemalla, jossa on Pizza Hut. Ihan järjettömän hintainen paikka. Laskettiin, että jos tilaisi kokonaisen pizzan niin se maksaisi jotain 18-19 €. Tyydytään Juten kanssa pariin slaissiin ja mennään Juten kanssa istumaan parkkipaikalle ja pitämään pizzapiknikkiä. Joku bussikuski naureskelee salaa meille. Vittu kun tietäsikin mikä olo. Rupeisi vaan soittamaan ja kokeilisi miltä tuntuu olla ratin tällä puolella. Loppumatka menee nukkuessa. Herään vasta keikkapaikan parkkipaikalla. Paikan päällä ei ole ketään. Todella hiljainen paikka. Kyseessähän oli siis festivaali. Ensimmäiset pullot aukeavat ja alkaa armoton tasoittelu ja ristiseiskan pelaaminen. Vastustajayhtye liittyy seuraamme. Aika ei tunnu kuluvan millään. Käyn ihmettelemässä takahuonetiloja. Koulun luokkahuone on meillä käytössä. Hienoa. Liitutaulu. Ja sinnehän pitää ne kaikki pakolliset symbolit piirrellä valkokankaan taakse. Että kun opettaja vetää sen kankaan ylös niin sieltä paljastuu taidetta ja sitten naurattaa. Niin nytkin.
Askon kanssa katsellaan vastustaja-yhtyeen keikka, joka on olosuhteisiin nähden helvetin hyvä. Olemme Askon kanssa sen verran liekeissä, että melkein kahdestaan taputetaan encoretkin. Niin. Ja miulle Heinie omisti tuon kyseisen Blonde-kappaleen. Sydämellinen kiitos! Miulle ei ole koskaan omistettu mitään.
Oma keikka onkin sitten ihan katastrofi. Porukkaa on kyllä erittäin mukavasti, mutta tekniikka ei kestä. Parista uudesta biisistä jää taustanauhat kokonaan pois. Ei vaan informaatio enää kulje lainkaan ja mistään ei kuulu mitään. Raivokohtaus tulee ja yritän huutaa Sodomalle jotain ihan naama punaisena. Mutta minkäs teet. Vedetään sitten ilman. Ja viimeinen keikka, että sen puoleen ei mitään hätää. Kunhan vaan selvitään tästä. Ja selvittiinhän sitä. Ja loppurymistelyissä kiitellään ihan isoon äänen Bitchejä mukavasta kiertueseurasta jne. Nopea roudaus ja sitten onkin jäähyväisten aika. Yhtyeiden tiet erkanevat. Bussi starttaa kohti Joensuuta. Ohi on ja hengissä selvittiin. Asko avaa kaljapullon ja iloisena lausuu ilmoille lauseen, joka naurattaa ja vähän hitosti. ”Ei hävinnyt kuin yks basso. Ihan hyvin meni.”
-Om