Gigglin' Marlin, Turku 5.4.2007

Pitkästä aikaa kerkeän tarinoimaan. Hämmentävän hienoa aikaa elämme. Tarkoitan lähinnä tätä viikkoa. Tai siis viikonloppua. Penkkiurheilijan unelmaviikonloppu tulossa. On lätkän MM-finaalia ja muutakin matsia. On F1:n Espanjan osakilpailua oheisohjelmineen ja sitten vielä Euroviisut. Tai eihän se mitään urheilua ole, mutta hyvää viihdettä kumminkin. Hyvä Hanna! Myö pietään siulle peukkuja. Pystyssä. Nyt pitäs alkaa muistelemaan oman orkesterimme hyvinkin sekavaa toimintaa viime kuussa. Aloitamme Turusta. Lähdin itse Helsingistä kohti turkua päivänä numero 5. Kuu oli huhtikuu. Jouduin ottamaan pendoliinon. Vittu ne on perseestä. Ai miksikö? No miepä hieman valaisen.

Ne ei yleensä toimi. Lainkaan.
Ravintola-osasto on todella ahdas. Ja jos et saa ikkunapaikka joudut menemään pystybaarin puolelle, missä ikkunat on sijoitettu lattian rajaan. Eli ihmiset nöyryytetään polvilleen lattian rajaan, jos haluaa katsella maisemia. Kyllä köyhää kyykytetään oikein kunnolla.
Turkuun menevästä pendoliinosta tämä ravintolavaunu puuttuu kokonaan. Joku rouva siellä kärryjen kanssa sahaa junan päästä päähän. Aikaa tähän suoritukseen hän saa kulumaan reilut 2 tuntia. Eli juuri kun Salon kohdalla saat puhutettua häneltä muutaman oluen, on juna jo kohta perillä turussa. Menee hermo!
Pojilta tuli viestiä matkan varrelta. Ovat tällä kertaa ajoissa. Hyvä näin. Tänään meillä onkin käytössä ekaa kertaa valokattaus ja omat äänentoistolaitteet. Niitten läjäämisessä menee tällaiselta punkkarilaumalta useampi tovi. Ohan se varma. Turun keikkapaikka vaikutti oikein hyvältä. Hyvän kokoinen lavakin oli. Perus hotellikirjautumiset pois alta ja sitten roudaamaan. Kamat saatiin helposti sisään ja ei kun läjäämään. Tässä vaiheessa Jute, Päse, Näppi (joka oli pitkästä aikaa meidän kanssa, lähinnä turistimatkalla) ja Hannu livistivät kaupungille ”vaateostoksille”. Vittu mitä homoja. Tosin Juten lähellä muutaman tovin olleena ymmärsin, että nyt on tosi kyseessä. Ja paikallisen Stockmannin turvamies ymmärsi myöskin saman. Tosin hivenen eri tavalla. Pojat oli pamahtanut ko. kauppaan sisälle, niin eikös ollut vartija ollut vastassa heitä. Nähtyään pojat hän sanoi radiopuhelimeensa: ”…Joo-o. Heitänkö pihalle?” Pultsarilauma pölähti liikkeeseen ja heti ovat heittämässä pihalle. Tämä on sitä Turkulaista ihmislämpöä, mistä tämä kaupunki on erittäin tunnettu… NOT! Pojat toivat tuliaisina lähinnä viinaa. Vaikka olivat vaateostoksille lähteneet. Tai oli siellä kassissa jotain T-paitaa ja kenkiä. Hämmentävää. Tässä vaiheessa oltiin saatu jo lavarakennelmatkin valmiiksi. Paitsi taustakangas puuttui. Voi hitto! Sehän on ollut bussissa Päsen peittona. 800€:n peitto. Ihan helvetinmoisen säädön jälkeen saatiin se pujoteltua paikoilleen. Kankaan viritti tietysti yhtyeemme kääpiöosasto, eli Liimatainen, Näppi ja Etari. Se se muuten oli hienon näköistä, kun pienet läskit hikoilee ja roikkuu katon rajassa henkensä kaupalla. Soundcheck saatiin tehtyä kunnialla. Kaikki toimi hienosti. Valoja myöten. Lähdettiin hotellille saunahommiin ja lepäilemään. Pientä jännitystä oli ilmassa. Turkulaiset ei yleensä ole hirveän innokkaasti meidän keikoilla käyneet. Saa nähdä miten on nyt. Valuttiin keikkapaikalle joskus yhdentoista maissa. No eihän siellä ketään ollut. Vittu! Ainakaan paikallisia. Lähinnä näin ihmisiä, jotka olivat tulleet muista kaupungeista. Takahuoneessa hiukan odottelua ja sitten lavalle. Olihan sitä sakkia sinne mukavasti valunut keikkaan mennessä. Joka tapauksessa hyvä keikka. Alkuasetelmista huolimatta. Eikä tarvinnut hävetä. Yleisö oli hyvin mukana alusta loppuun asti ja myö pojat oltiin liekeissä. Soitto toimi vanhaan malliin. Soiteltiin seuraavanlaista settiä:

Rautaiset linnut
Tässä ja nyt
Pimeyttä kaunein värjäät
Viimeinen satama (ottakaa se pois)
Risti kaulassa helvettiin
Vedenjakaja
Puu
Voisiko olla tänään se päivä
Alla mahtavan taivaan
Kauas
—
Kahleet
Aavelaulajatar

Keikan jälkeen meitä viihdytti Mynämäen mafia ja myöhän oltiin ihan liekeissä. Aika perushommaa kuitenkin.