51koodia

Perjantai 1.2.2008

Mahtavaa. Tänään pääsee laivalle! Vapiseva hyypiö katsoo itseään peiliin. Näen itseni onneksi yhtenä. Ja ei kun töihin. Tässä vaiheessa harmitti että laukku on jäänyt Bellyyn. Tai niinhän mie luulin. Pakkasin joka tapauksessa jotain epämääräistä mukaan ja ei kun askareiden ääreen. Pete, Hannu, Etari, Soctor ja Liimatainen tuli jossain vaiheessa hakemaan minuu ruokailemaan. Toimii! Sanoin heille, että mennään Bellyyn lounaalle koska miun laukku jäi sinne. Petellä syttyi lammpu pään päällä siinä vaiheessa. Se tokaisi, että: ”miehän otin sen baarista yöllä mukaan”. Mutta ei sitä sillä enää ollut hallussa. No kiitti vitusti! Eli sen miun laukun on onnistunut hävittämään kaksi ihmistä yhden illan aikana. Nerokkuutta! Lähdettiin sitten kiertämään kaikki mahdolliset kebab-kioskit , missä pojat olivat eilen vieraillut. Helppo on siinä selvittää, että miun laukku jäi tänne teidän kioskiin eilen yöllä mutta emmie tiiä yhtään mihin aikaan ja mihin kohtaan, koska emmie itse ollut mukana. Hyvältä kuulostaa. Siinä sitten pähkäillään, että missä hitossa se voi olla. Pojat oli kuulemma tehneet vielä ns. Hitler-tarkistuksen hotellihuoneessa ja siellä se ei ainakaan ollut. Päätettiin kuitenkin vielä tarkistaa. Seuraa rummun pärinää…

Päästiin siihen poikien huoneeseen niin siinähän se oli ensimmäisenä keskellä lattiaa. Oli siis suoritettu todellinen Hitler-tarkistus. Ihan sama. Laukku löytyi. Onneksi.

Kelataan muutama tunti eteenpäin. Jute tuli hakemaan miut töistä. Napattiin taksi alle ja ajettiin Länsisatamaan. Siellähän oli jo meidän laiva odottamassa. Pihalla oli sadoittain juntteja. Syykin selvisi nopeasti. Edellisenä yönä samalla laivalla on ollut heavy-risteily. Hyvältä näytti heidän toiminta. Yrjöt ja pirjot lensivät pihamaalla ja hirveä mesominen oli muutenkin käynnissä. Ei muuta kuin juntit ulos laivasta ja uudet tilalle. Tänään oiskin ihan sähköistä soitantaa luvassa. Ja mikä parasta: ei tartte soittaa kuin viisi biisiä. Illan ohjelma on sen verran napakka, että kategoria XL5 ja 51koodia vetää vaan pari biisiä ja Apulanta lopuksi täyden setin. Luitte oikein. XL5 oli illan yllätysesiintyjä. Eihän myö päästy Juten kanssa edes laivaan vielä. Pojat olivat jo sisällä odottamassa soundcheckiä ja myö oltiin Juten kanssa terminaalin aulabaarissa. Buukattiin siinä mm. akustinen 51koodia rundi feat. Kämy ensi syksyksi, jos vaan aikataulut antavat periksi.

Tunnin päästä tästä laivan ovet aukenivat ja päästiin tekemään äänenpaineen tarkastus. Soiteltiin mm. Mustat sydämet treenin vuoksi ja se tuntui kulkevan oikein hyvin. Hianoo! Taas pari tuntia eteenpäin. Ruokailuun oli varattu todella nihkeästi aikaa, mikä sinällään oli sääli, koska talon antimet oli viimeisen päälle. Hannu oli viemässä jo epätoivoissaan jälkiruokavaunua omaan hyttiin, mutta henkilökunta ei antanut tähän lupaa. Emme voi ymmärtää, että miksi?! Tämän täydellisen ruokavirheen jälkeen oli sitten meidän vuoromme astua lavalle. Mahassa kiertää. Nää laivakeikat ovat yleensäkin hivenen outoja. Viimeksi Goomilla entinen bassotaiteilijamme Asko torkahti lavalle, eikä tähän ollut syynä univaje. Mutta joka tapauksessa. Nyt alkoi orkesterin soitto olemaan jo kohdillaan. Soiteltiin seuraavanlainen setti:

• Tulimeri
• Kauas
• Lasimaailma
• Kahleet
• Mustat sydämet

Setin suosikkikohdat olivat selkeästi nuo uudet kappaleet. Ne rullasi hienosti ja yleisö tuntui myös pitävän niistä. Mustat sydämet kulki todella mallikkaasti. Semmonen poljento oli lavalla että siinä kalpenee Popedakin. Oishan sitä voinut pidempäänkin soitella, mutta olipahan hiton kivaa.

Painuttiin keikan jälkeen hyttiin ja aloiteltiin juhlat. Ja voi pojat mikä fiilis oli siinä hytissä. Juotiin Suomen tuliaisia (tuliaiset pitää olla molempiin suuntiin) ja sitten painuttiin yökerhoon. Vauhdikas ilta oli. Bailausta ihan kreisinä ja tsegoboltsina. Eräskin rumputaiteilija talutettiin nukkumaan tuosta samaisesta yökerhosta. Tai siis kannettiin… tai ihan kuinka vaan. En usko. En nähnyt itse!