Promokuvasessio, Helsinki
Lyhyeksi jääneen Jet Set -illan jälkeen herään kotoani 05:30 aamulla. Suussa maistuu rotta. Johtuu varmaan yöllisestä grillivierailusta. Hirveä maku. Suu täytyy vissiin desinfioida. Asko ja Perkkiö tuli hakemaan miuta siinä kuuden maissa aamulla. Lähdettiin hissukseen ajelemaan kohti Helsinkiä.
Jännitti jonkun verran. Olihan edessä kuitenkin tulevan levyn promokuvaukset, sekä joka kesäinen kesän avaus Provinssirockissa. Juhlaa! Matkalla kuunneltiin tulevan levyn raakamiksejä. Jotenkin raivostuttavan tylsää. Piti olla ihan uskovaisena ja yrittää lukea jotain kirjoja. Kuvissa kuulemma pitäisi olla hyvässä hapessa. En ymmärrä. Miun kirjanlukusessiot on ihan vertaansa vailla. Siis, jos takakannesta selviää nukahtamatta niin on ihme. Nytkin oli matkassa joku hiton Jäniksen Vuosi ja vielä englanninkielisenä. Ihan vaan pitelin sitä kirjaa edessä ja ei hajuakaan, että mitä siinä kirjassa (siis takakannessa) tapahtuu. Tuli samanlainen tunne, kun ala-asteella aloitettiin kirjoittamaan ekoja kertoja. Ihan vaan piirtelee viivoja ja hakaristejä paperiin ja uskottelee muille, että juu juu osaan mie kirjoittaa. Siis Uuno Turhapuron tyylillä, jos Ä:n pilkkujen alapuolelle laittaa P-kirjaimen niin siitähän tulee silloin PÄÄ. Ja jos Ö:n pilkkujen alapuolelle laittaa P-kirjaimen niin siitä tulee silloin PÖÖ. Sillä lailla. No, mutta asiaan.
Kaapelitehtaalla Helsingissä oli meidän kuvaajan studio ja työhuone. Ari Talusén niminen kuvaaja oli käytössämme tällä kertaa. Kuvaukset päästiin aloittamaan 5 tuntia myöhässä. Ollaan nimittäin aina ajallaan paikalla. Ei ikinä myöhässä. Soviteltiin sit vielä kaikenlaisia silmämeikkejä ja bootseja. Ja vaikka mie kuinka yritin, niin en saanut olla haluamassani vaatekerrassa, eli:
pursikengät
rähinäverkkarit
”ilman naisia suomi pysähtyy” -collegepaita
viininpunainen pilotti
orastavat teiniviikset
MM-95 kiekkoleijona lippalakki
Mökötin sitten WC:ssä ja ihailin itseäni peilistä. Mikä tässä nyt muka on vikana? Ei ole muka tyylitajua. Just. Onneksi meidän puvustaja/meikkaaja-tyttö oli niin nätti ja mukava, että emmie kehdannut sille sanoa mitään vastaan.
Lopulta saatiin kaikki ukot puettua ja eikun kameran eteen. Ekat kuvat otettiin sisällä studiossa mustaa taustaa vasten. Ja voi vittu, että oli taas ahdistavaa. Ikinä ei tiedä miten siinä kameran edessä pitäisi olla. Kuvaaja yritti kannustaa, että just nyt on tosi hyvä. Olkaa siinä. Älkää liikkuko. Se oikeasti varmaan ajatteli, että voi luoja mitä Urpoja. Ei tästä tule yhtään mitään. No oli miten oli.
Seuraavaksi suunnattiin jonnekin kirkkonummelle. Siellä oli niityn keskellä sellainen hauska pieni kasvihuone-tyyppinen paikka, johon meidät survottiin seisoskelemaan ja poseeraamaan. Ja nähtiin sisilisko. Voi luoja mie kiljuin… siis kun teki mieli niin paljon kiljuu. Ja sitäkin saatiin. Käytiin huoltoasemalta hakemassa Koff-merkkistä kiljua ja voi pojat, sitten myö viihdyttiin. Ei ahdistanut enää yhtään. Oli jotenkin tosi leppoisaa. Tässä vaiheessa otettiin Jutesta myöskin kuvat uuteen naisten Fitness Lady-lehteen. Jute pääsi ihan keskiaukeaman kesä-tyttö julisteeseen. Juten hartioilla ei vielä valitettavasti pääse muualle kuin keskiaukeaman kesätytöksi. Siellä niityn keskellä se hyppeli hame päällä ilman paitaa ja pullisteli. Ja kamera raksutti. Niin ja oli meillä mukana toinenkin nätti tyttö. Tämän kuvaajan tytär oli avustelemassa. Juhlaa oli kun oli paljon nättejä tyttöjä. Ja myö juntit viihdytettiin. Voi luoja, että myö viihdytettiin. Mahtava kuvaaja oli kun kerrankin antoi luvan nauttia olutta. Ei sitä haitannut.
Seuraava kuvauspaikka oli kuvaajan kotimaisemissa ihan lähimaastossa. Mentiin jonnekin ihan umpimetsään. Pelotti. Ja hitto myö taas hauskuutettiin. Huonot jutut oli kova sana. Hävetti kun alkoi tuo alkoholi kolkutella vähän liian lujaa. Mutta ei me oltu ainoita huonojen juttujen kertojia. Tämä kuvaaja alkoi heitellä myös sellaisia juttuja, että ajattelin ”tuon on pakko olla Joensuusta”.
Ja taas vaihdettiin paikkaa. Tällä kertaa Ruoholahteen jonnekin satama-alueelle. Se sessio ei ollut ehkä enää niin viihdyttävä. Väsytti pirusti. Niin. Ja Jutea sorrettiin näissä kuvauksissa aika paljon.
Yleensä meidän asettelu kuvauksissa meni jotenkin seuraavalla tavalla:
– Hannu, tule siihen keskellä. Ole hiukan sivuttain, just noin. Ja Asko mene Hannun oikealle puolelle, juuri noin. Olli-Matti mene Hannun toiselle puolelle myöskin sivuttain, oikein hyvä. Ja Jute, tule siihen keskelle. Ei kun meneppäs sittenkin Olli-Matin taakse. Ei. Tuleppas sittenkin tähän Hannun eteen. Alemmaksi. Älä pullistele. Ei. Menetkö maahan pitkälleen. Ei. Nouse ylös ja mene Askon viereen. kauemmaksi, kauemmaksi, kauemmaksi. Noh, joo, kai se on ihan hyvä. Tai ei sittenkään, seiso vasemmalla jalalla, oikea käsi maahan, kallista päätä, enemmän. Noh, pakko välttää. RÄPS!
Ja jokaisella kuvauspaikalla sama juttu. Se oli hiukan ahdistavaa. Miun nilkkabootsit nimittäin hiersi niin paljon, että minuuttikin turhaa oleskelua oli liikaa. Sitten olikin se hetki, että kuvaukset oli ohi. Enää ei tarvinnut vetää vatsaa sisään. Juhlaa! Suoraan painuttiin hotellin kautta Mc Donald´s ravintolaan ja vedettiin semmoiset setit, ettei mitään järkee. Sitten olikin vuorossa terassikierros Helsingin aurinkoisessa illassa. Mukavaa.
Huomenna olisi edessä sitten Provinssi. Siitä en kerro yhtään mitään.
-Om