Sunnuntai 24.6.2007

Herään aamulla aivan järisyttävään kuorsaukseen. Siitä tietää, että Jute on ollut jatkoilla. Olen niin väsynyt, että en jaksa edes alata pieksemään sitä. Antaa nukkua rauhassa. Kohta saapi aamiaista. Tänään onkin vapaapäivä. Parin tunnin päästä myös horjuva holtiton matkustaja, eli Jute kampeaa sängystä ylös. Hyvältä näyttää. Aamutoimien jälkeen meille selviää, että 51koodia-orkesteri kokonaisuudessaan joutuu vaihtamaan huoneita. Hotelli on ensi yöksi ylibuukattu. Jonkin verran hilpeyttä herättää se, että meidän laitetaan saunaan yöksi. Häh?! Niin just. Saunaan yöksi. Mutta toisaalta, ihan sama missä sitä yhden yön nukkuu. Lauteilla vai sängyssä. Ei tunnu missään. Hotellin vahtimestari lähtee näyttämään meille tietä saunatiloihin. Hivenen loksahtaa leuat ryhmältä auki, kun tajutaan että meillä on koko saunaosasto käytössämme seuraavan vuorokauden ajan. Siis iso tila, isot sohvat, TV:t eli perushommat. Tämän lisäksi oma sauna ja uima-allas. Nyt muuten alkaa hommat toimia. Alkaa armoton bailaus. Päätetään kuitenkin rauhoittua lopulta ja otetaan Volga-taksi jälleen alle. Aamiainen Kivatshissa ja sen jälkeen hengailua kaupungilla. On se vaan hieno kaupunki. Nostetaan ihan vitusti ruplia hengailusessioiden jälkeen, jonka jälkeen painutaan taksilla kohti festivaalia. Scorngrain on nähtävä. Festivaalialueelle ei ihan noin vaan sisään pääsekkään. Siellä on sama metallinpaljastin-show, kun mikä tullissa. Yritä siinä nyt selvittää miliiseille, että emmie aio näillä miun ketjuilla ketään pieksää. Loppujen lopuksi ne päästää meidät sisään. Pieni krapula kaivertaa ohimolla, mutta se ei haittaa.

Scorngrain heittää hienon keikan. Laulaja Sipillä on nuo maskit sun muut kostyymit aika hyvin kohdallaan. Ja Tikkanen on kuulemma heti aamusta kännissä. Mitenköhän sujuu rässin soitto kännipäissään. Parin biisin jälkeen totean, että aika vitun hyvin. Ei mitään ongelmaa. Yleisö on mukana hienosti ja muutenkin meininki alkaa itselläkin parantua. Olisikohan tällä tuopilla mitään osuutta asiaan?

Scorngrain keikan jälkeen lähdetään taas kohti keskustaa ja vieraillaan paikallisessa supermarketissa. Ja mukaanhan lähtee jos jonkin sortin kamaa. 51koodia ostoskärry sisältää mm.

Viheltävä vedenkeitin × 2 (oranssi Petelle ja metallinvärinen Jutelle)
Sukat
Viinaa
Suklaata
Partavaahtoa + teriä (vaahtoa bileisiin ja teriä rituaaleihin..no ei oikeesti)
Viinaa
Suolakurkkuja
Saunalyhty
Snapsilaseja

Ja kaikkea muuta ties mitä mukavaa. Marketista lähdetään hotellille ja mennään uimaan. Oli aikas pirun hienoa. Otettiin vedessä juoksukilpailut etu- ja takaperin. Jute voitti joka kerta. Liekkö syynä tähän massaylivoima miuta ja Peteä vastaan. Hannu soitteli meille kitaraa ja myö pojat juoksenneltiin ja juotiin vodkaa altaassa. Siinä meninkin sitten pari tuntia naureskelleessa, jonka jälkeen oli ohjelmassa illallinen. Pete tiesi ennakkoon noita paikkoja aika paljon, joten meidän ei tarvinnut muuta tehdä kun suunnistaa Peten perässä ja löydettiinkin vähän hiton läyhä paikka. Satamassa oli tämä ravintola. En yhtään muista nimeä, mutta vähän liian hieno meille. Otettiin pöytä ja alettiin kasselemaan listoja. Kaikki venäjäksi, saatavana ei tietenkään ollut listaa englanninkielellä. Säkällä tässä vissiin pitää pelata. Pete kerkesi jo tilaamaan ja sitten tapahtuikin yksi reissun hienoimmista hetkistä. Venäläinen tarjoilija toi meille täydellistä englantia puhuvan Sandra-tyttösen, joka hymyssä suin meitä palveli koko loppuruokailun ajan. Oli niin hieno päästä juttelemaan jonkun kanssa, joka ymmärsi täysin kaiken mitä puhuttiin. Se myös tajusi jossain vaiheessa, että Hannu on todellinen ruokafriikki ja vaikea asiakas. Herätti hilpeyttä.

Syötiin reissun paras illallinen ja siinä taisi mennä kolme tuntia. Hyvästeltiin Sandra haikein mielin ja lähdettiin kävelemään Äänisen rannoille. Todella hyvä olo oli koko yhtyeellä. Paineltiin kauppaan ostamaan olonpilaajakassi ja otettiin Volga-taksi alle. Olipahan taas selvittäminen, että miten päästään hotellille. Jute vaan tuumasi maksumiehen paikalta, että: ”jätkät, tää kyyti nyt voi maksaa sitten ihan mitä vaan”. Tässä vaiheessa ihan sama. Kuhan vaan päästään perille ja päästiinhän myö. Alkoi armoton korttirinki. Tässä ohessa Hannu, Pete ja Jute tekivät myöskin pari lyhytelokuvaa. Itse päätin luovuttaa, koska tiesin työviikon häämöttävän ja ylihuomenna. Nyt olisi hyvää aikaa levätä. Onneksi pojat kuitenkin juhlivat huolella. Saldona oli muutama nerokas lyhtyelokuva ja orastava krapula. Mutta sehän oli tiedossa vasta aamulla.